15. Oikeudenmukaisuus

Mikä on oikeudenmukainen tapa rangaista rikoksista? 

Rikoksista rangaistaan maailmalla monin eri tavoin. Rangaistukset vaihtelevat maiden ja esim. uskontojen kesken rajustikin. Suomessa rangaistukset ovat yleensä varsin heppoisia ja monien mielestä rikoksista pitäisikin rangaista Suomessa tiukemmin, varsinkin henki- ja seksuaalirikoksista. Vastaesimerkkinä ääri-islamilaiset Isis-taistelijat, joiden rangaistukset rikoksista ovat hyvin rajuja. Esim. alkoholin nauttimisesta tai aviorikoksesta saa 80 raipaniskua, ryöstön rangaistus on oikean käden ja vasemman jalan leikkaaminen, uskonnon- tai Jumalanpilkasta, uskosta luopumisesta tai homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Kuten huomattua, eri asiatkin ovat rikoksia eri paikoissa. 

Minusta rikoksista pitäisi rangaista rikokselle sopivalla tavalla. Kuolemantuomio ei välttämättä ole oikeudenmukainen rangaistus, mutta Suomessa rangaistukset ovat ihan liian löysiä. Ei sen tarvitse olla silmä silmästä, mutta muutama vuosi vankeutta jonkun tappamisesta ei kyllä ole oikeudenmukaista nähnytkään. Sakko ylinopeudesta ja vankeus varkaudesta on ihan kohtuullista. Toisaalta esim. eläinsuojelurikoksesta sakko ei riitä rangaistukseksi. Suomessakin monesta seksuaalirikoksesta vähimmäisrangaistus on sakko, ja sakko on todella epäoikeudenmukaisen vähäinen rangaistus sellaisesta rikoksesta. 

14. Kenelle valta kuuluu?

Platonin mielestä ihmiset voitiin jakaa kolmeen ryhmään: ne, joilla oli järki, ne, joilla oli tahto, ja ne, joilla oli halut. Näiden kolmen ryhmän hyveistä riippui se, mikä kenestäkin tulisi yhteiskunnassa - viisaista hallitsijoita, rohkeista sotilaita ja maltillisista työläisiä. Tämä oli Platonin käsitys ihannevaltiosta. 

Suomessa on tällä hetkellä demokratia. Platon ei hyväksynyt ajatusta demokratiasta, sillä hänen mielestään suurin osa ihmisistä ei ymmärrä edes omaa parastaan. 

Omasta mielestäni demokratia on parempi tapa järjestää valta yhteiskunnassa. Ihmisille pitää antaa oikeus päättää omista asioistaan, vaikka he eivät aina tietäisikään, mikä heille itselleen on parasta. 

13. Yhteiskuntafilosofia

Kommunitarismi = Yhteisön korostaminen, yhteisön tehtävä huolehtia yksilöistä, yksilön lähtökohta yhteinen hyvä, ihmisen koko elämä perustuu yhteisössä elämiseen

Invidualismi = Yksilön korostaminen, yhteisö turvaa yksilön oikeuksia, oman hyvän hakeminen

Liberialismi = Perustuu individualismiin, vapaus on tärkein arvo, valtion tehtävä on luoda järjestys, jotta ihmiset voivat toimia keskenään

Markkinaliberalismi = Tarkoittaa sekä arvo- että talousliberalismin kattavaa aatetta, eli vapaata markkinataloutta, ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta

Anarkismi = Taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, korostaa yksilönvapautta

Kommunismi = Sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia

Sosialismi = Aatesuunta, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen

Konservatismi = poliittinen aate, joka puolustaa perinteitä ja perinteisiä arvoja

12. Mikä moraaliteoria itsestä tuntuu oikealta & miksi?

Moraaliteorioista luulen että oikeimmalta tuntuu Kantin etiikka. Sen mukaan tärkeintä on hyvä tahto, että ainoastaan se om hyvää ilman rajoitusta. Kantin teorian mukaan seurauksilla ei ole mitään väliä. Tämä nyt tietenkään ei oikeasti ole totta (vaan helpoin tapa saada itsesi vankilaan - tuolmioistuinta ei varmaan paljon kiinnosta että aikeesi olivat hyvät), mutta minusta se on moraaliteoriana parempi kuin Aristoteleen hyve-etiikka tai utilitarismi. 

Aristoteleen hyve-etiikka esimerkiksi on niin positiivinen kuva ihmisistä, enkä todellakaan usko että kaikki ihmiset tekisivät oikein vaikka tietäisivät mitä oikein on. Utilitarismi taas on suunnilleen vastakohta Kantin etiikalle - sen mukaan aikeilla ei ole mitään väliä, vaan teko on hyvä jos seuraukset ovat, eikä sillä ole väliä jos aikeena on ollut tehdä pahaa.

Oikeastihan kaikki ovat oikeassa. Teko ei määrity hyväksi vain hyvän tahdon tai vain seurausten perusteella, kyse on molemmista. Joo, varmasti kaikki ovat joskus tehneet väärin vaikka ovat tarkoittanet hyvää ja toisinpäin, mutta ihminen oppii virheistään, toivottavasti ainakin.

Tarkoitus oli kuitenkin valita omasta mielestä oikeimmalta tuntuva moraaliteoria. Kallistuin Kantin etiikkaan siksi, että minusta teko ei voi olla kovin hyvä jos aikeet olivat pahat mutta seuraukset hyvät. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen uskoo tekevänsä oikein. 

10. & 11. Hyvyys ja normit tämän päivän Suomessa

Nyky-Suomessa hyvyys ja normit (= arvoihin viittaavia toimintaohjeita tai -suosituksia, voivat olla moraalisia tai ei-moraalisia, esim. kieliopillisia tai juridisia) ovat erilaisia kuin ennen. Ennen ihmiset arvostivat enemmänkin kaikki samoja asioita. Nykyisin ihmiset arvostavat useimmiten erilaisia asioita. Joku voi laittaa maineen ja menestymisen kaiken muun edelle, toiselle taas tärkeintä ovat perhe ja ystävät.

Hyvä -sanaa voidaan käyttää monessa yhteydessä. On välineellinen hyvä, jota käytetään erityisesti työkaluja ja laitteita arvioidessa siihen käyttöön, johon ne on suunniteltu. Tekninen hyvä on hyvyys, joka ilmenee jonkin taidon toteuttamisessa. Utilitaarisesta hyvästä puhutaan, jos hyvä tarkoittaa samaa kuin hyödyllinen. Terveydellinen hyvä arvioi, mikä vaikutus jollain asialla on ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Jos jokin asia tuottaa mielihyvää, puhutaan hedonistisesta hyvästä. (Hallamaa, Pilhström, Pulliainen, Salmenkivi, Sihvola 2006, s. 101-102.)

Eli selvemmin sanottuna, jos joku puhuu vaikka siitä kuinka hyvä tietyn aineen koulukirja on sen kurssin asioiden opettamiseen, hän puhuu välineellisestä hyvästä. Jos taas joku on hyvä vaikka tanssimaan, hän on teknisesti hyvä. Jos jokin tavara on turha eli hyödytön, se ei ole utilitaarisesti hyvä. Vihannekset ovat ihmiselle terveydellisesti hyväksi. Suklaa taas on monelle ihmiselle hedonistista hyvää.

Edellä luetellut hyvän muodot ovat arvoja. Arvo tarkoittaa hyvänä, oikeana tai tavoiteltavana pidettävää asiaa, joka motivoi toimimaan tietyllä tavalla. Taiteessa esimerkiksi kauneus on arvo. Toisaalta jokainen ihminen näkee erilaiset asiat kauniiksi ja tuskin on mitään, mikä olisi joka ikisen ihmisen mielestä kaunista tai rumaa. Kauneus kun on katsojan silmissä.

Arvot voidaan jakaa edelleen kahteen osaan; välinearvot ja itseisarvot - esimerkiksi hyvä voi olla sekä väline- että itseisarvo (Hallamaa ym. 2006, s. 115). Kännykkä on hyvä, jos se on tarpeeksi iso, siinä on tarpeeksi muistia, se on selkeä ja helppokäyttöinen. Kännykkä on välinearvo, koska yleensä se vaihdetaan parempaan jossain vaiheessa. Itseisarvoa taas on esimerkiksi sellaisella hyvän ohjaajan elokuvalla, jonka haluaa nähdä uudelleen ja uudelleen vain siksi, että se oli niin hyvä.

Tämän päivän Suomessa arvostetaan erilaisia asioita. Tärkeänä pidetään demokratiaa, jotta saa päättää omista asioistaan, ja asioita kuten kansalaisvapaudet (esim. sananvapaus, uskonnonvapaus, äänioikeus, yksityisyyden suoja). Ihmiset arvostavat vapautta kehittää omia taipumuksiaan ja mahdollisuutta saada monipuolista koulutusta. Arvostetaan myös ihan erilaisia ja enemmän pelkästään omaa itseään koskevia asioita, kuten mahdollisuutta harrastaa eri lajeja ja kehittyä niissä. Ihmiset arvostavat nykypäivänä erityisesti teknologiaa.

Ihmisten käsitykset arvoista ja siitä mikä on hyvää ovat yleensä sitoutuneet kulttuuriin. Kulttuurirelativistit pitävät tämän takia kaikkia arvoja suhteellisina, ja heidän mielestään ehdottomia arvoja ei ole - äärimmäinen kulttuurirelativismi johtaa siihen, että kaikki voivat vedota omiin tapoihinsa ja uskomuksiinsa ja väittää, että niiden valossa hänen näkemyksensä arvoista ovat oikeita muiden ajatuksista riippumatta (Hallamaa ym. 2006, s. 115).

On tietysti arvoja, jotka ovat yhteisiä kaikissa kulttuureissa. Yksi inhimillinen perusarvo on elämän jatkuminen. Näin ollen hyviä ovat sellaiset asiat, jotka ylläpitävät ja edistävät elämää. Joidenkin asioiden tekeminen tai tekemättä jättäminen voi heikentää terveydellistä hyvinvointia. Kaikki ihmiset myös tarvitsevat seuraa ja ystäviä, ja varmasti jokainen haluaisi mielummin tulla kohdelluksi hyvin kuin huonosti.

Moraaliin kuuluu ajatus vastavuoroisuudesta, jonka mukaan kukaan ei saa tehdä muille mitään sellaista, mitä ei olisi itse valmis ottamaan vastaan (Hallamaa ym. 2006, s. 115). Historiassa on monia esimerkkejä siitä, miten vastavuoroisuus on voitu kiertää, vaikka yleisesti se hyväksytään. Yhtenä esimerkkinä Yhdysvaltain perustuslain muotoilijat: he pitivät vapautta, tasa-arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia ihanteinaan, mutta vuoden 1787 laki ei silti antanut naisille tai ei-valkoihoisille miehille kansalaisoikeuksia tai -vapauksia. Vastavuoroisuuden periaatteen ei ajateltu koskevan heitä, koska heidän ei ajateltu olevan ominaisuuksiltaan yhtä hyviä kuin valkoihoiset miehet.

No, mikä on hyvää tämän päivän Suomessa? Opiskelumahdollisuudet ovat ainakin parantuneet paljon siitä mitä ennen oli. Oppilaille myös esim. kuuluu ilmainen ruoka, ennen piti ottaa omat eväät, ja kirjat saa koululta ilmaiseksi peruskoulun ajan. Teknologia on myös kehittynyt huimasti viimeisten muutamankymmenen vuoden aikana, ja nykyisin suunnilleen kaikilla on kännykkä ja televisio ja tietokone. Myös kouluissa käytetään paljon teknologiaa. Hätäkeskuksesta saa apua nopeammin ja tarkoituksenmukaisemmin kuin ennen. Eri harrastamismahdollisuudet ovat myös laajentuneet melko lailla.

Normeja on erilaisia. On oikeusnormeja eli oikeusjärjestykseen kuuluvia periaatteita tai sääntöjä, jotka liittyvät ihmisten ja oikeushenkilöiden toimintaan, matemaattisia normeja, eettisiä tai filosofisia normeja, jotka määrittävät sen, mikä on luvallista ja mikä ei, sosiaalisia normeja, eli jonkin yhteisön hyväksymiä käyttäytymissääntöjä, tai vaikka kieliopillisia normeja. Normi voi myös tarkoittaa jonkin yhteisön käskyjä, kieltoja, lupia, velvollisuuksia ja lakeja, pelisääntöjä, tai jonkin yhteisön jäseniä sitovia toimintaohjeita.

Normeja tuskin ajattelee tai huomaa arkielämässä ollenkaan. Niiden olemassaolon huomaakin parhaiten yleensä silloin, kun normeja rikotaan. Normien rikkomisesta voi saada sanktion eli rangaistuksen. Lakinormien rikkomisesta seuraavat rangaistukset saattavat olla ankariakin – sakko, vankeus tai jopa kuolemantuomio (ei tosin Suomessa). Käyttäytymisnormeja rikkovaa voidaan katsoa oudosti tai ajatella hänen olevan töykeä, vaikka hän ei tarkoittaisi sitä – voihan olla, ettei hän esimerkiksi ole Suomesta ja näin ollen hänellä ei ole samanlaiset käyttäytymisnormit kuin suomalaisilla.

Nyky-Suomessa normeja ovat esimerkiksi ihan normaalit käyttäytymissäännöt. Emme voi hörppiä keittoa, puhua ruoka suussa tai etuilla jonossa. Melkein kaikki ihmiset tietävät nämä ihan normaalit käyttäytymissäännöt, jotka tekevät yhteisössä elämisestä niin paljon helpompaa. Tietysti nämäkin vaihtelevat ainakin jonkin verran eri maiden ja kulttuurien välillä. Esimerkiksi yleensä täysin vieraille ihmisille jutteleminen on kohteliasta ja normaalia, mutta Suomessa joskus melkein paheksuttavaa. Samoin jos vaikkapa Amerikassa kysytään toiselta ”Mitä kuuluu?”, silloin ollaan vain kohteliaita ja siihen kuuluu vastata ”Ihan hyvää” tai sinne päin. Suomessa taas tuollaisia asioita kysyvät yleensä vain tutut, ja niihin voidaan vastatakin syvällisemmin. Muita vallalla olevia normeja ovat esimerkiksi lakinormit, eli suurin piirtein kaikkialla vaikuttavat älä varasta, älä tapa ja niin edelleen.  

9. Löytääkö tiede totuuden?

Tieteellinen realismi = Tieteenfilosofinen käsitys, jonka mukaan tieteen tutkimuskohteena on tutkimuksesta riippumaton todellisuus ja teoriat ovat tosia tai epätosia sen mukaan, miten hyvin ne kuvaavat tuota todellisuutta 

Konstruktivismi = Tieteenfilosofinen käsitys, jonka mukaan tieteellinen tutkimus rakentaa kohteensa eli maailma ei ole tutkimuksesta riippumatta sellainen kuin se on

8. Miten tietoa hankitaan?

Empirismi = tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan tieto perustuu aistihavaintoihin 

Rationalismi = tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan tieto perustuu järjen avulla tehtäviin  päätelmiin


Mehiläisvahan (Descartesin vahapalaesimerkki) luonteen ymmärtämiseen tarvitaan sekä empirismiä että rationalismia, koska aluksi tiedämme vahanpalasta sen, mitä pystymme aistimaan - sen maku, haju, väri, muoto, kovuus, koko, lämpötila ja ääni, eli kysymys on empirismistä. Mutta kun vahanpalaa lämmittää, kaikki nämä ominaisuudet häviävät tai muuttuvat. Vaha ei silti katoa, se on yhä olemassa. Ehkäpä palanen ei siis ollut sitä, mitä luulimme sen olevan vaan me vain aistimme sen ensin sellaisena ja nyt toisenlaisena. Kun nyt katsomme tätä vahanpalaa, tiedämme että se voi kuumetessaan saada yhä lisää muotoja, enemmän kuin pystyy kuvittelemaankaan. Eli vaha voidaan käsittää ainoastaan järjellä, ja tähän tarvitaan rationalismia. Se on kuitenkin sama pala kuin se oli ennen lämmittämistä, ne ominaisuudet, jotka silloin aistittiin.